31.10.2018
Huh, vihdoin voin huokaista helpotuksesta.
Kerron nyt vähän mun taustaa tässä teille lukijoille;
Valmistuin kauppaopistosta 2011 ja asuin viimeiset 7 vuotta ulkomailla, 4 eri maassa. Tein töitä hevosten parissa, kunnes mun pää ja osittain myös kroppa irtisanoi itsensä tästä mulle niin rakkaasta "ammatista". Lainausmerkeissä siksi, että tää kaikki lähti harrastuspohjalta ja hevoshulluudesta, joka siis lähinnä ajoi mut hulluuden partaalle. Työ ei sinänsä vaadi paljoakaan aivojen käyttöä, kaikki tulee muistista ja tavoista joita on vuosien varrella oppinut. Mutta työ itsessään on hyvinkin fyysistä, työskentelet melkein 24/7 tai sun on ainakin oltava puhelimen päässä jos sua tarvitaankin tallilla yllättäen. Toisin sanoen, sulla ei siis voi olla elämää koska työ sitoo sut.
Asuin viimeiset 2 vuotta Yhdysvalloissa, Floridan länsirannikolla. Viimeisin kesä sai mut viimein tajuamaan sen, että ehkä on aika tehdä jotain aivan muuta. Hevoset on tähän asti ollut mun intohimo, en vaihtaisi päivääkään koetuista vuosista. Mutta tää kesä 2018 vei multa kaikki viimeisimmätkin voimat. Tein 7 päivää viikossa duunia, eikä mun pomoa oikeestaan kiinnostanut pätkän vertaa, oliko mulla vapaapäivä vai ei. Tosin, ehkä se oli se painavin syy mun päätökseen irtisanoutua. Irtisanoutuminen ei ole mulle ollut koskaan helppoa. Mä oon aina tehnyt työni vähän liiankin hyvin (hassua itse sanoa tää, mutta tosin se on totta) ja yleensä kun oon irtisanoutunut, ovat vanhatkin pomot huomanneet sen, että mä oikeesti uhrasin kaikkeni niiden hevosten hoitoon.
Kun sä teet duunia hevosalalla, tavoitteet on niitä asioita jotka vie sua eteenpäin. Jos sulla ei oo tavoitteita, on sitä parempi jatkaa harrastepohjalla. Hevosalalla kaikki lähtee myös rutiineista, koska kyse on urheilijasta. Rutiineista jotka on 24/7 kestäviä. Susta kasvaa perfektionisti. Kaikki asiat pitää tehdä tietyn kaavan mukaan, ja jollei asiat mene niin, sä räjähdät. Osin myös siitä, että sulla ei oo ollut pitkään aikaan kunnon vapaata. Se, että saat vapaapäivän ehkä silloin tällöin, ja sekin koetaan ongelmana, ei auta tähän jo krooniseen väsymykseen.
Irtisanouduin kuitenkin ihan hyvissä väleissä, ja ehkä mun työnantaja ymmärsi sen, että mun on aika tehdä jotain aivan muuta kuin hevosia. Olin vuonna 2012 aivan samassa tilanteessa, silloin tosin tiesin, että pieni breikki tekisi terää ja niin taas lähdin maailmalle 2kk Suomessa olon jälkeen. Nyt kuitenkin on aika asettua aloilleen ja koittaa siipiä uusissa kuvioissa. Avoimin mielin ja uutta kohden. Tiedossa on jo jännittäviä asioita, joista lupaan kertoa täällä blogissa!
Olkaahan kuulolla!
Kerron nyt vähän mun taustaa tässä teille lukijoille;
Valmistuin kauppaopistosta 2011 ja asuin viimeiset 7 vuotta ulkomailla, 4 eri maassa. Tein töitä hevosten parissa, kunnes mun pää ja osittain myös kroppa irtisanoi itsensä tästä mulle niin rakkaasta "ammatista". Lainausmerkeissä siksi, että tää kaikki lähti harrastuspohjalta ja hevoshulluudesta, joka siis lähinnä ajoi mut hulluuden partaalle. Työ ei sinänsä vaadi paljoakaan aivojen käyttöä, kaikki tulee muistista ja tavoista joita on vuosien varrella oppinut. Mutta työ itsessään on hyvinkin fyysistä, työskentelet melkein 24/7 tai sun on ainakin oltava puhelimen päässä jos sua tarvitaankin tallilla yllättäen. Toisin sanoen, sulla ei siis voi olla elämää koska työ sitoo sut.
Asuin viimeiset 2 vuotta Yhdysvalloissa, Floridan länsirannikolla. Viimeisin kesä sai mut viimein tajuamaan sen, että ehkä on aika tehdä jotain aivan muuta. Hevoset on tähän asti ollut mun intohimo, en vaihtaisi päivääkään koetuista vuosista. Mutta tää kesä 2018 vei multa kaikki viimeisimmätkin voimat. Tein 7 päivää viikossa duunia, eikä mun pomoa oikeestaan kiinnostanut pätkän vertaa, oliko mulla vapaapäivä vai ei. Tosin, ehkä se oli se painavin syy mun päätökseen irtisanoutua. Irtisanoutuminen ei ole mulle ollut koskaan helppoa. Mä oon aina tehnyt työni vähän liiankin hyvin (hassua itse sanoa tää, mutta tosin se on totta) ja yleensä kun oon irtisanoutunut, ovat vanhatkin pomot huomanneet sen, että mä oikeesti uhrasin kaikkeni niiden hevosten hoitoon.
Kun sä teet duunia hevosalalla, tavoitteet on niitä asioita jotka vie sua eteenpäin. Jos sulla ei oo tavoitteita, on sitä parempi jatkaa harrastepohjalla. Hevosalalla kaikki lähtee myös rutiineista, koska kyse on urheilijasta. Rutiineista jotka on 24/7 kestäviä. Susta kasvaa perfektionisti. Kaikki asiat pitää tehdä tietyn kaavan mukaan, ja jollei asiat mene niin, sä räjähdät. Osin myös siitä, että sulla ei oo ollut pitkään aikaan kunnon vapaata. Se, että saat vapaapäivän ehkä silloin tällöin, ja sekin koetaan ongelmana, ei auta tähän jo krooniseen väsymykseen.
Irtisanouduin kuitenkin ihan hyvissä väleissä, ja ehkä mun työnantaja ymmärsi sen, että mun on aika tehdä jotain aivan muuta kuin hevosia. Olin vuonna 2012 aivan samassa tilanteessa, silloin tosin tiesin, että pieni breikki tekisi terää ja niin taas lähdin maailmalle 2kk Suomessa olon jälkeen. Nyt kuitenkin on aika asettua aloilleen ja koittaa siipiä uusissa kuvioissa. Avoimin mielin ja uutta kohden. Tiedossa on jo jännittäviä asioita, joista lupaan kertoa täällä blogissa!
Olkaahan kuulolla!
Kommentit
Lähetä kommentti