3.11.2018

Pyhäinpäivä on valon juhla!

Vaikka meidän perhe ei ole mitenkään uskonnollinen, on meillä perinteenä kunnioittaa vainajia heille tarkoitettuina pyhäpäivinä. Muistan jo pienestä asti, miten odotin pimeän tuloa jotta päästäisiin viemään kynttilät haudoille valaisemaan tätä kaamoksen aikaa. On ilo huomata, miten monet ihmiset tekevät samoin. Se kynttilämeri hautausmailla vetää kyllä sanattomaksi.

Eilinen ilta oli jotain, mitä oon kaivannut todella paljon. Käytiin kavereiden kanssa syömässä ja sen jälkeen mentiin Gasellien keikalle. Aivan huikee keikka, oon kuunnellut heitä vuodesta 2008 asti. Siitä sitten baariin parille ja kotiin porukoille tulin viimeisellä yöbussilla. Tottakai tää jetlag on edelleen päällä, niin tää päivä on mennyt aivan harakoille. Tosin ei mulla ollut oikeestaan edes mitään suunnitelmia, oon vaan ollut. Joskus se on ihan sallittua, enkä edes muista, milloin viimeks olisin oikeesti rentoutunut tällä tavalla.

Sain eilisen työhaastattelun päätteeksi tunnukset netissä käytäviin perehdytyksiin, jotka mun pitää siis lukea läpi ennen ensi viikon myymäläperehdytystä. Oon aivan innoissani tästä uudesta mahdollisuudesta ja siitä, että saan näyttää mistä muhun on! Vaikka mulla on kaupallinen koulutus, ei mulla niinkään ole kokemusta siltä alalta. Mutta niinkuin sanonta kuuluu: asioita oppii tekemällä. 

Mulla on ollut niin ikävä kaikkia suomalaisia ruokia. Tänään äiti oli aamusta leiponut piimä-raparperi-piirakkaa, nam! Illalla käytiin viemässä kynttilät omaisten haudoille. Niin onnellinen tästä mun elämän muutoksesta!

Ihanaa viikonloppua kaikille! ❤️